TEUFEL

Postiluukusta tipahtelee vielä tänä nettipostin aikanakin kaikenlaista melko oleellista.

Eilen ilmestynyt Tähdet ja Avaruus -lehti tietää kertoa, että tammikuussa julkistetun tutkimuksen mukaan oman kotigalaksimme massa on jopa 50 % suurempi kuin on luultu - eli Linnunratamme paisui uusimman tietämyksen mukaan kertaheitolla 1000 miljardilla Auringolla.

Nopea päässälasku kertoo, että tämä merkitsee jokaista tämänhetkistä 6,5 miljardia planeettamme asukasta kohti 150 uutta Aurinkoa.

Pidäthän hyvää huolta omasta osuudestasi!

Kurre

jonka oma kovin vaatimaton haaste meille on
http://www.personaleu.eu

Omaan laatikkoonsa yhteiskunnassa määrämittautunut ihminen pakertaa vakio-oloissa vakiotahtiin antamatta sen enempää hermostuksen kuin riemastuksen hulvahtaa yli äyräiden.

Mutta kun ympärillä aletaan uutisoida tapahtuvan niin myös oma mieli menee helposti poikkeustilaan - vaikkei siihen oman reitin varrelta aihetta olisikaan. Mieli panee toimimaan toisin ja tartuttamaan sen muihinkin. Ja yhtäkkiä meillä on yhteinen suuri hermostus, koska mikään tunnu perustuvan siihen mihin tavallisesti ja uudet ohjenuorat - jos niitä on - jäävät yleisen hälinän jalkoihin.

Pienenä mitään tietämättömänä meillä oli pallo hallussamme ja palvelu pelasi. Ajatuksen ympyrät saivat kasvaa ja totuuksillemme naurettiin ihailevasti. Koulussa maailmamme kasvoi 30 ihmisen yhteistyökuvioksi ja ympyrämme useampikielisiksi, maat ja meret kattaviksi, menneitä ja tulevia uteleviksi - verkostoituviksikin. Mikä aikaansaajayrityys luokastamme tuota vauhtia edeten huomiseen maailmaan olisi kasvanutkaan!

Sitten tuli laatikko: viimeistään ensimmäisen työpaikkamme organisaatiokaavio, jonka ahtaimpaan vastuu- ja valtuuslaatikkoon meistä leikattiin organisaation sillä hetkellä tarvitsemat rahkeet. Loppuosa meistä ei ollut tervetullut työpaikalle eikä muutenkaan sotkemaan päiväjärjestystä. Etenemisemme toiseen vähän isompaan laatikkoon riippui organisaation haluista ja unelmista, eipä juuri meidän. Tietenkin voimme hyvinä aikoina hypätä johonkin toiseen toisen organisaation laatikkoon.

Jotkut meistä vieroksuivat tai saatiin vieroksumaan laatikkoamme niin paljon, että päätimme perustaa oman ympyrän: Yrityksen. Siinä saisivat päämme luonnonluomat ajatusradat ja luontaisat taipumuksemme laatikoitumatta revittää rahkeitaan oman itsemme ja aikaansaannoksiamme kaipaavan ympäristömme hyväksi. Itse 37 vuotta yrittäjänä toimineena osaan kyllä arvostaa ympyröitä yli kaikkien laatikoiden (vaikkei se yrittämisen ihanuus aina valmiiseen pöytään istumisen onnea tuottanutkaan).

Ihminen on kuitenkin ympyräeläjä, väitän - ei laatikkoon tai useampaan palasteltavaksi tarkoitettu annos.

Ympyröidemme etsimisen kaipuu kanavoituu nettiaikana hakeutumisena yhä uusiin yli rajojen ulottuviin vuorovaikutustilanteisiin kunkin kaipaamiin suuntiin. Koulukaverit ovat jo eksyneet kukin laatikkoihinsa ja vieraisiin tutustuminen jää helposti pintahipaisuksi. Omaa kansainvälistä haastetasoa ei osaa oivalluttaa kukaan. Mutta jostain sieltä se ehkä jollain kriteerillä löytyy.

Suomi-koulun lisäksi tämä maa on jo tosi pitkän kouluoppimäärän verran käynyt EU-koulua. Saanut uudet väljemmät rajat, kattavampaa lainsäädäntöä yhteishaasteineen, yhteismitallista arvonmittaa kukkaroon… Toki lisäksemme unionin muutkin ihmiset koko ihmiskunnan tavoin juuri nyt on julistettu poikkeukselliseen lamaan - ja iso osa kovallakin kädellä.

Entäpä jos yhdessä päättäisimme löytää tulevalle ajalle uudet mielekkäämmät ympyrät? Ei kumoamaan tähänastisia vaan rikastavasti täydentämään niitä ja hiomaan niiden särmiä ihmismäisempään suuntaan?

Suostuisitko tältä perustalta ilman ennakkoluuloja vilkaisemaan unioninlaajuista ihmisenkokoista konseptia http://www.personaleu.eu ? Ja mielellään ahmimaan sitä omassa järjestyksessäsi niin paljon kuin sielu sietää?

Juuri nyt on tällä maailman suunnalla montakin isoa uuden suunnan valintatilannetta. Olisitko se uusi suunta Sinä?
Yltyvin yhteistyöhaastein

Kurre

Takuulla en osaisi piirtää sitä sellaiseksi, että sen mukaan olisi mukava kulkea seuraavat 20 vuotta. Enkä ainakaan, jos siinä omien ja kansallisten ajo-ohjeidemme lisäksi olisi haastetasona ”laajennettu Suomi” vai miksiköhän tätä yhteisillä ulkorajoilla, lainsäädännöllä ja rahayksikölläkin varustettua ulottuvuuttamme pitäisi kutsua.

Takuulla kuitenkin ihmisten kotkotukset ovat tekniikoiltaan kaikenkattavoituneet jopa huomattavasti enemmän kuin viime 20 vuotena. Ja samalla tavalla kuin tuo mennyt pätkä on hujahtanut kovin äkkiä niin eipä vuoteen 2029 ole yhtään sen pitempi matka.

Tässä plusmiinus 20 vuoden puolivälin keskivaiheilla pähkäilemme Kansallispankin sijasta Nordeaa ja neuvostosuhteidemme sijasta EUvostosuhteitamme, Berliinin muurin sijasta Gazan muuria.

Kuitenkin se, minkä sortin rajallisiksi oman ja jälkikasvumme ympyrät kehittyvät, riippuu vahvasti ikiomista tämän hetken toimistamme siihen suuntaan.

Eli ratekia on sitä että tähtää ensin ja vasta sitten laukoo. Tietenkin kaikenlaisia pöpöja ja vihulaisia voi tuntua olevan kimpussa niin että on pakko hillittömästi huitoa joka suuntaan jos meinaa menestyä. Nytkin eurovaalivuonna ehdokkaat ja heidän piirinsä enimmäkseen perin juurin sotkeutuvat omaan näppäryyteensä vihtomalla suloisessa sekamelskassa suunnilleen kaikkea mikä liikkuu. Selailepa vaikka täällä ajankohtaisia euroehdokasblogeja ja tule takaisin kertomaan, mitä niissä lyhyesti sanottuna kaikkiaan ajetaan takaa.

Siitä reittikartastani: Pyöriteltyäni sitä nyt päätoimisesti yli 3 vuotta ja sitä enne kaksin verroin puolitoimisesti olen yhä yltyvästi joutunut kokemaan, että olemme EU:n osana päästämässä (ja tämä on nyt hyvin karrikoiden sanottu) henkisen susirajamme lipsahtamaan etelään aina aluevesirajoillemme saakka.

Kun meidän puolentoista prosentin rahkeillamme yksissä tuumin kannattaisi rahkeillamme tsempata painokerrointamme merkitsevämmäksi koko unionissa, niin me (vaikka apuamme pyydettäisiin) joko lauomme tyhjyyksiä tai pidämme yhteispelimme niin haasteettomana, ettei 26:n ”sisarmaamme” ihmisille voikaan syntyä mitään kuvaa innostavasta yhteisestä reittikartasta  tai meistä paremman huomisen avaimina

Ja kuitenkin juuri sopivan pieni ”sosiaalinen orkesterimme” on ja olisi parhaimmillaan nopea, joustava ja ”coolisti” vaikuttava aikaansaaja, jonka valttina voisi olla kirkas innostava näkemys siitä miksi, mihin ja miten tähdätään.

Ensimmäinen reittikartan kiintopiste olisi itseoikeutetusti ihmiskunnan ja sen tiennäyttäjänä unionimme avainyksikköjen eli yksilöiden eli kansalaisten (koulussa ja verkoilussa jo sisäänajettu) rooli unionitason toimijoina.
Vähintäänkin toisena kiintopisteenä tulee rikkaan eurooppalaisen kulttuurirahkeiston ja siitä ammentavan kansallisen kieliaarteiston kannustaminen ja yhteistyöhön sovittaminen. Kukapa meistä haluaisi pikku hiljaa joutuneensa ajautumaan umpioon, jossa oma kieli ja kansallistunne ei enää olekaan edustettuna yhä useammassa yhteisessä arkistodokumentissa, tilannekatsauksessa, yuunnitelmassa, päivittäistyökalussa - kun lähtöviivan nimenomaan pitäisi yhä kannustavammin olla sama. Onneksi sekä komission että muiden unionin elinten samoin kuin jäsemnaiden, teollisuuden ja liiketoiminnan yleensäkin käännös/tulkkaus/lokalisointitoiminnot ovat niin oleellisia, että niiden rahkeilla sekä kirkkaalla yhteistyönäkemyksellä pystytään jo kymmenessäkin vuodessa tietotekniikalla aikaansaamaan sujuvat erikieliset ”ymmärtimet”. Online-tilanteissa kukin voi saada ja lähettää viestin omalla kielellään, sekä kirjoitettuna että puhuttuna.

Jo näihin kahteen tiekartan kiintopisteeseen perustuisi ilmiselvästi mahdollisuus ”maailman valistuneimman tietoyhteiskunnan” luontevaan ja nopeaan kehittymiseen. ”Glokaalistikaan” se ei sulkisi pois mitään maailman kolkkaa.

”Personal EU”-filosofiani juuri nyt kipeimmin tarvitseva ensimmäinen oleellinen palikka on ”EU27 Team Finder”: loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen nappula, jota painamalla kuka hyvänsä unionin kansalainen saisi minkäkokoiseen hyvänsä ruutuunsa sen yhden rahkeitaan kaikkein parhaiten ymmärtävän ja täydentävän ihmisen jopa jokaisesta muusta EU-maasta.

Kuten aloitin, reittikarttani ei takuulla ole täydellinen, mutta takuulla haasteellinen pesämuna erittäin ajankohtaiselle unionitason yhteistyölle.

Lisää aiheesta mm. alkaen sivuilta
- http://www.personaleu.eu/Perso…tegia.html
- http://www.personaleu.eu/Perso…ative.html
- http://www.personaleu.eu

Turpiin varmasti tulisi niin että tukka lähtee, ellei se jo olisi suosiolla väistynyt.
Mutta rakentavasta sparraamisesta ja jopa vetovastuuseen mukaantulostakin olisin kyllä kiitollinen.

Inspiring European Interactivity!

Kurre
http://www.personaleu.eu
kurt.linderoos@personaleu.eu

Julistan, että sinulla ja meillä kaikilla on oma pää.

Julistan, että pään omistajalla on oma ainutlaatuinen elämä, jota vain hän elää.

Julistan, että suomalainen pää voisi saada elämältään paljon enemmän sisäistämällä, että se on myös Euroopan unionin kansalaisen pää, jota Suomen lakeja täydentäen koskee Euroopan unionin lainsäädäntö päätä koskevine oikeuksineen, velvollisuuksineen - ja haasteineen!

Julistan, että maat tai unioni eivät tee mitään - päät tekevät.

Julistan, että jokaisessa unionin maassa on elämänhaasteiltaan eniten oman pään laatuinen pää - ja että näiden päiden kannattaisi löytää toisensa ja ainutlaatuinen monilulttuurinen unionivoimansa.

Julistan, että henkilökohtainen ”unionilöytäjä” on yhteishalulla ja verkko-osaamisella nopeasti toteutettavissa.

Julistan itsepäisten yhteisten EU-haasteiden aikakauden alkavaksi.

Yltyvin unioninlaajuisin yhteistyöhaastein

Kurre

http://www.personaleu.eu
kurt.linderoos@personaleu.eu